he kertovat kaiken

Jaksaisin puhua itsestäni vaikka - no, vaikka kuinka kauan. Olen aika kovakin puhumaan itsestäni, jossain seurassa minulta voi olla jopa vaikea saada suunvuoroa. Personal on siitä loistava keksintö, että voin täydellä oikeudella keskittyä itseeni niin paljon kuin tahdon.

omakuva

Olen Mandi Mikaela, pappi kastoi minut oikeastaan Mikaeliksi. Olisin ihan mielelläni Mikael. Mutta enpä näytä olevan sitten kuitenkaan, joten tyydyn siihen, mitä olen.
Varastin saksankirjasta nimen Jürgen, minusta se on aika jämäkkä. Ja se on hauska kirjoittaa.

Synnyin 28. toukokuuta, helteisenä kesänä vuonna 95, jolloin Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden. Koko elämäni olen asunut Hankasalmella, tässä Jyväskylän lähellä.

Olen jossain mielessä varsin tavallinen ihminen. En ole sellainen, joka erottuu joukosta ensisilmäyksellä, minulla ei ole mitään sisäistä hehkua eikä karismaa. Omasta mielestäni olen silti oikeastaan ihan kiinnostava. Kovin moni muu ei ole sitä mieltä, mutta siitähän minun ei tarvitse välittää.

Ja vaikka tämä ratkaisu on verrattoman klassinen, toteutan sen myös minä, koska se on käytännöllinen. En ole aina kauhean käytännöllinen tyyppi, mutta ehkä teen silti näin, koska tarkoitukseni on - kai - kertoa jollekulle muullekin olemassaolostani.

Näin ollen: alla on linkkejä. Sitä kautta löydät enemmän.

Trivia
Kuvia
Tarina
Tycker om
Tunnelukkoja
Testeissä

sinä ajattelet liikaa

Niin minulle on sanottu. Minusta kukaan ei voi ajatella liikaa, koska ajatteleminen on ehkä jopa parasta, mihin ihminen voi aikaansa kuluttaa.

Olen huono ilmaisemaan, mitä ajattelen. Yritän silti.

ajatus 1
Koskaan ei voi olla ei mitään. Jos kaikki tuhoutuisi eikä jäljelle jäisi mitään, pitäisi silti olla jotain, missä tuo ei mitään sijaitsisi.

ajatus 2
Nykyään puhutaan paljon siitä, että ihmisten pitää uskaltaa olla oma itsensä. Ei pidä mennä massan mukana. Erilaisuus on hieno juttu. Tämä on minusta johtanut vähän siihen suuntaan, että nyt ei tavallinen saisi olla ollenkaan. Jokaisella pitää olla se suuri ja säkenöivä identiteetti, jollaista ei ole kellään muulla, täytyy näkyä matkan päähän, että minä olen oma itseni enkä matki ketään.

Omat huomioni kertovat, että tarvetta olisi toisin päinkin toimivalle kampanjalle. "Suvaitkaa samanlaisuus" tai jotain. Sinua katsotaan kieroon, jos satut ostamaan samanlaiset housut kuin jollakulla muulla, olet heti kamala matkija ja tyylin kopioija. Et saa leikata samanlaista otsatukkaa kuin jollakulla toisella. Jos se oli hänellä ensin, sinä olet automaattisesti se, joka ei keksi mitään omaa ja siis matkii.

Tämä ei muuten onneksi päde kaikissa piireissä, mutta juuri näiden erilaisuuden tulenkantajien joukossa tätä näkee. Pelottavaa.

ajatus 3
Minusta on väärin vertailla ongelmia. Ongelmien kokoa ja merkitystä elämässä. Tarkoitan siis eri ihmisten ongelmien vertailua toisiinsa. Liian usein kuulee, että "mitä valitat, sun elämässäs on kaikki hyvin, mitä sitte jos sulla ei oo kavereita, sun isäs ei sentään hakkaa sua".

Ei sillä ole merkitystä, mikä ongelma tai suru on, vaan se, miltä se tuntuu. Ja eri ihmiset ottavat erilaiset asiat ihan eri tavalla. Jonkun koulukiusaaminen saa miettimään itsemurhaa, toinen ei välitä tippaakaan.

Ei kellään ole oikeutta sanoa toiselle, että tämän ongelmat ovat pieniä tai niitä ei ole mitään järkeä surra noin kovasti. Kukaan muu ei voi tietää ihmisen tunteita kuin ihminen itse.

ajatus 4
Tämä liittyy jonkin verran edelliseen ajatukseen.

Nuoret puhuvat angstaamisesta. Pidemmänlaatuiseen sellaiseen liitetään yleensä joku viiltely, itsetuhoiset ajatukset etc. Kun joku "angstaa", esimerkiksi nyt viiltelee, monet pitävät sitä ärsyttävänä ja turhana huomionhakemisena.

Ajatukseni ei siis koske varsinaisesti viiltelyä, vaan tätä huomion hakemista. Se tuntuu ärsyttävän ihmisiä. Onko kukaan tullut ajatelleeksi, että jos ihminen kerran hakee huomiota, hänellä on siihen todennäköisesti myös syy? Ehkä hän tarvitsee sen huomion.

ajatus 5
Jennin kanssa puhuimme erilaisuudesta.
Meillä molemmilla oli (on) ajatus, ettei erilaisuutta tai ainutlaatuisuutta varsinaisesti ole olemassa. Minä uskon, että jostain päin maailmaa löytyy joku, joka on samanlainen ihminen kuin minä. Maailmassa on älytön määrä ihmisiä, ja olisi aika älyttömän älytön sattuma, että minä olisin kaikkien niiden ihmisten joukossa ainoa juuri tällainen.

Minusta sillä ei kuitenkaan ole väliä, ja siksi olen toisaalta sitäkin mieltä, että ainutlaatuisuutta on. Minusta merkitystä on sillä, että juuri täällä, omassa ekologisessa lokerossani (näin väärää ilmaisua käyttäen), minä olen ainoa juuri tällainen. Jos en koskaan tule tapaamaan sitä ihmistä, joka olisi kanssani samanlainen, minulle on oikeastaan sama, vaikkei sitä ihmistä olisi olemassakaan.